| | Tohmajärven kunta > palvelut > kulttuuripalvelut > maijulassila > Kulttuuripalvelut |
 Takaisin
 Tulosta
Maiju Lassila
28.11.1868 - 21.5.1918
Lassilan eri tilanteissa ja eri vaiheissa käyttämistä nimistä ja nimimerkeistä saisi pitkän ja jännittävän tarinan. Riittäköön tässä seuraava:
Tietäväisen sukuun syntyi 28.11 1868 poika joka sai nimekseen Algoth. Etunimen h putosi pois ja sukunimi muuttui Untolaksi. 28 teosta on julkaistu kolmella nimellä Irmari Rantamala, Maiju Lassila ja J.I. Vatanen. Viimeisien elinvuosien aikana Maiju Lassilan tiedetään käyttäneen mm. salanimiä A. Rantala ja Väinö Stenberg. Kirjoittaessaan lehtijuttuja Lassila on käyttänyt useita nimimerkkejä. Hänen henkilönsä salaperäisyyttä korostaa myös se, että osoitteena oli usein "poste restante"
Lue lisää
|
| |
Maiju Lassilan viimeisistä hetkistä on olemassa silminnäkijän kuvaus. Toivo T. Kaila oli mukana laivalla, joka kuljetti punavankeja Santahaminaan toukokuun 21. päivänä 1918. Kohtalokkaista hetkistä ja tapahtumista, jotka johtivat Lassilan ampumiseen, Toivo T. Kaila kertoo teoksessaan "Eräs elämä" seuraavaa:
Lue lisää
|
| |
Seuraavat näytteet on poimittu Elsa Erhon väitöskirjasta (Turku 1957). Näin puhui Maiju Lassila itsestään, teoksistaan, yhteiskunnasta, koulutuksesta, sivistyksestä jne.
1) "Kun tutkin itseäni ja monia mietteitäni niin minun ylleni silloin leviää se rauhallinen usko, että olen jo syntyessäni ollut irti kaikista jumalista. (---) Muistan keväisen touonteon päivän, jolloin isäni kylvi, minun - olin silloin noin kuusivuotias - tapani mukaan hänen edellään 'siemenellä kulkiessa', näyttääkseni kylvöksen nojaa. Isäni istahti hetkiseksi siemensäkille, mietti ja puheli sitten minulle: 'Kylvetään. Sanotaan jumalien lainaavan kasvun', alkoi hän ja lisäsi: 'Mutta jos, poika kerran kylvät niin kylvä semmoinen siemen että pellostasi häviävät sekä jumalat että muut ohdakkeet.' Tämä on sittenkin minulla isäni suurin, oikeastaan ainoa perintö."
Lue lisää
|
| |
"Istuttiin, veistettiin ja kehrättiin. Antti hautoi sitä kosimispuheen alkua, imeksi piippuaan ja syljeksi. Ei ollut nyt vain löytää sille puheelle sopivaa alkupäätä. Syytti jo Hyväristäkin, kun se oli sotkenut hyvän alun.
Mutta vihdoin sai hän sen pään käsiinsä. Sylkäistyänsä ja imaistuaansa savut, sanoi hän:
'Jo se kuuluu se Makkosen imisä sika porsineen!'
'Vai jo se teki porsaat!' tokaisi Hyvärinen.
'Jo...Perjantaina on tehnyt', vahvisti Antti.
'Montakohan tuo teki', uteli nyt Hyvärinen.
'Kymmenenhän se on. Täyden luvun on tehnyt.' Emäntä oli pysäyttänyt rukkinsa ja kysyi:
'Ovatkohan ne kaikki imisiä?'
'Niin nekö Makkosen porsaat?'
'Ne.'
Lue lisää
|
| |
Maiju Lassilaa syyttettiin aikanaan mauttomuuksista. Koskenniemi käytti sanontaa uhitteleva naturalismi. Eräässä kirjeessään Lassila on vastannut näihin syytöksiin: "Kirjoissani ei muutoin ole ainoatakaan sanaa, jolla olisi huono ja mauton kaiku ja merkitys siinä maailmassa, jota kuvaan. Sen kyllä ymmärrän, että niitä käsittää mauttomuudeksi se, joka ei siihen maailmaan ole pikkulapsesta lähtien aivan juuriaan myöten eläytynyt. Monille muille mauton ja epäsiisti sana ja ajatus on siellä erikoinen kielen mehevyys ja hienous eikä niitä semmoisia opita oppimalla tuntemaan. Kirjojeni lopulliset lukijat, jos semmoisista voi olla puhe, ovat siitä maailmasta. Muut ovat väliaikaisia, eikä mikään maailmasssa saa minua ujostellen karttelemaan sitä, mitä sieltä lapsuusmaailmasta olen mehevää ja raikasta ja luonnollista itseeni imenyt."
Lue lisää
|
| |
Julkaistut teokset
Tutkimuksia ja kirjoituksia Maiju Lassilasta
Maiju Lassilan jalanjäljillä
Kuvia
27.11.2008 18:21
|
