Takaisin   Tulosta

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula teki pikavierailun tiistaina (3.8.)
Tohmajärvelle. Ministeri oli tutustumassa Keski-Karjalan sosiaali- ja
terveystoimen yhteistoiminta-alueen tilanteeseen.

Ministeriä olivat Tohmajärven terveyskeskuksella tapaamassa Keski-Karjalan
sosiaali- ja terveyslautakunnasta puheenjohtaja Kari Pennanen ja yksilöjaoston
puheenjohtaja Pirkko Kylänpää sekä tilaajajohtaja Päivi Hakulinen.
Helli-liikelaitosta edustivat johtokunnan puheenjohtaja Vesa Korpelainen ja
liikelaitoksen johtaja Airi Turunen ja Tohmajärven kuntaa kunnanjohtaja Olli
Riikonen. Tunnin tapaamisessa keskusteltiin seudun palveluiden järjestämisen
tilanteesta ja haasteista.

Ministerille luovutettiin muistio, jossa peräänkuulutetaan valtion vastuuta
lääkäripalveluiden turvaamisessa. Myös peruspalveluiden rahoituksen turvaaminen
oikeudenmukaisella ja tasapuolisella verorasituksella on toivomuslistalla.
Muistiossa kiinnitetään huomiota myös työttömyysturvan epäkohtiin ja
työllistämisbyrokratiaan.

Ministerin mukana vierailulla olivat erityisavustaja Hanna-Maija Kause ja
liperiläinen kansanedustaja Eero Reijonen. Tohmajärveltä ministerin matka
jatkui sairaanhoitopiirin ja Okulin (Outokummun ja Liperin sosiaali- ja
terveystoimen yhteistoiminta-alue) vieraaksi.

                     Olli Riikonen
                     kunnanjohtaja

Muistio ministeri Juha Rehulalle 3.8.2010 Tohmajärvellä

Keski-Karjalan seudulla on erinomaiset elinolosuhteet: viihtyisä asuinympäristö,
mukavat ihmiset ja nykyaikaista, kehittyvää yritystoimintaa. Kiteellä,
Tohmajärvellä, Rääkkylällä ja Kesälahdella on kullakin omat erityispiirteensä
sijaintinsa, luonnonolosuhteidensa ja elinkeinorakenteensa suhteen.

Yhteistä kunnille on keskimääräistä ikääntyneempi ja sairastavampi väestö,
korkeana pysyttelevä työttömyys sekä kireä kunnallisverotus. Kaikkien
Keski-Karjalan kuntien taloudellinen tilanne on vaikea. Rasitteena on runsas
kumulatiivinen alijäämä, huonoin tilanne on Kesälahdella ja Rääkkylässä. Seutu
on vielä tämän vuoden ajan äkillisen rakennemuutoksen aluetta. Väestön
väheneminen luonnollisen poistuman ja muuttoliikkeen seurauksena on ollut
nopeaa.

Työikäisen väestön väheneminen tulee aiheuttamaan vaikeuksia työvoiman
rekrytoinnissa. Venäjän läheisyys ja maahanmuutto sieltä asettaa omat
vaatimuksensa, mutta on vahvuustekijä, kun tulevaisuuden työvoimatarpeista
puhutaan.

Toiveita ja terveisiä sosiaali- ja terveysministerille:

Lainsäätäjän taattava lääkäripalvelut jokaisen ulottuville

Keski-Karjalassa on vakava virkalääkäripula. Yhtenä syynä on hallitsematon
kehitys, jossa yksityisomisteiset keikkalääkäriyritykset imuroivat valmistuvia
ja jo viroissa olevia lääkäreitä palvelukseensa ehdoilla, mihin kuntasektorilla
ei ole mahdollisuuksia vastata. Tämän ongelman kanssa kamppaillaan joka
puolella maata. Paras-hankkeen tavoitteet ovat vaarassa valua hukkaan, ellei
tilannetta pystytä korjaamaan.

Valtiolla on lakien säätäjänä vastuu siitä, että lääkäripalveluiden saatavuus
turvataan jokaisen suomalaisen ulottuvilla keinolla millä hyvänsä. Jos kehitys
jatkuu nykyisenlaisena, vaarana on, että lääkäripalveluita on saatavissa vain
yliopisto- ja keskussairaalapaikka-kunnilla, joilla asuu jo muutenkin nuorempi
ja terveempi kansanosa.

Perusterveydenhoidon ja -sosiaalipalveluiden on oltava myös maaseudun ihmisten,
vailla omaa autoa olevien, iäkkäiden ja sairaiden saatavilla ilman kohtuuttomia
liikkumisaikoja ja -kustannuksia. Kenenkään ei pidä joutua vaihtamaan
palveluiden perässä asuinkuntaa. Kysymys ei ole vain ikäihmisistä. Myös
lapsiperheiden ja työikäisten sekä elinkeinoelämän kannalta on välttämätöntä,
että peruspalveluiden käyttö ei vaadi kohtuuttomasti työ- tai vapaa-aikaa.

Nyt ja jatkossa on ongelmia myös hammaslääkäreiden, puheterapeuttien,
sosiaalityöntekijöiden ja sairaanhoitajien saatavuudessa.

Peruspalveluiden rahoitus oikeudenmukaiselle tolalle

Suomalaisia on kohdeltava tasapuolisesti. Samalla verorasituksella on saatava
vastaavanlaiset peruspalvelut kaikkialla maassa. Nyt näin ei ole.

Kuntien ja valtion työnjaossa kunnat järjestävät palvelut, valtion tehtävä on
vastata, että kuntien rahoitus on oikeudenmukaista ja takaa samat oikeudet joka
puolella maata. Keski-Karjalan ongelmana on se, että seutu on harvaan, mutta ei
tarpeeksi harvaan asuttua, jotta valtionosuudet kohenisivat. Valtion rahoitus
on nyt ratkaisevasti parempi alueilla, joilla harvan asutuksen kriteerit
täyttyvät. Keski-Karjalassa pystytään palvelut turvaamaan, jos vain rahoitus on
kohtuullisesti järjestetty.

Valtionosuusjärjestelmän tulisi ottaa huomioon todelliset väestön
ikärakenteesta, sairastavuudesta sekä lastensuojelukustannuksista ja
työttömyydestä aiheutuvat menot.

Työttömyysturva ja toimeentulotuki joustavammaksi, työllistäminen toimivaksi

Työttömyysturva ja työllistäminen on tehty byrokraattiseksi. Työmarkkinatuki ja
muu työttömyys- ja sosiaaliturva on uudistettava siten, että se aidosti ja
oikeasti kannustaa työtöntä hankkimaan kaikissa olosuhteissa lisäansioita. Hyvä
esimerkki suhteellisen joustavasta sosiaaliturvan muodosta on opintotuki. Se
sallii opiskelijalle vuodessa tietyt ansiotulot ilman tuen menetyksiä ja
jatkuvaa raportointivelvollisuutta. Ei voine olla perusteltua, että osa-aikatyö
kannattaa opiskelijalle, mutta ei työttömälle.

Työmarkkinatuen pitkäaikaissaajien kustannusten siirto puoliksi kuntien
maksettavaksi on lisännyt aktivointitoimia, mutta järjestelmä on epäselvä.
Työtön on Kelan, TE-toimiston ja työllistämishankkeiden Bermudan kolmiossa.
Julkisen rahan käyttö on tehotonta ja tietojen liikuttelu eri viranomaistahojen
välillä hankalaa. Nyt kunta maksaa kustannukset ja työllistämistoimet vailla
riittäviä mahdollisuuksia kustannusten välttämiseen. Vastuita ja rahoitusta
tulisi selkeyttää siten, että kokonaisuus on yhden viranomaisen käsissä. Olisi
myös tunnustettava, että kaikkia työttömiä ei saada kuntoutettua tai
valmennettua avoimille työmarkkinoille, vaan tarvitaan pitkäaikaisia
tukityöpaikkoja jatkuvasti vaihtuvien hankkeiden ja pätkätukitöiden sijasta.

Perustoimeentulotuen siirtäminen Kelan hoidettavaksi on vihdoin toteutettava.
Tämä toimenpide parantaa tuottavuutta ja vapauttaa kuntien ja
yhteistoiminta-alueiden sosiaalityöntekijät keskittymään toimeentulolaskelmista
muuhun asiakastyöhön.